Erilaisia kasvatustyylejä

Eri ihmiset käyttävät kasvatuksessa ja lasten ja nuorten parissa toimimisessa erilaisia kasvatustyylejä nämä tyylit voivat olla tietoisia,mutta monesti ne ilmentävät tiedostamatta opittuja käytäntöjä.Kasvatustyyleistä käytetään erilaisia nimityksiä,kuten:

Autoritaarinen,aikuisjohtoinen kasvatus.
Antaa mennä - tyyli ja vapaa kasvatus.
Lapsijohtoinen kasvatus.
Ohjaava kasvatus.

Kukin näistä kasvatustyyleistä ilmentää erilaisia näkemyksiä lapsista ja nuorista sekä heidän kyvystään ajatella,toimia ja oppia asioita.Eri tyylit ovat tavallaan seuranneet toisiaan,mutta niitä kaikkia käytetään  myös nykyaikana.Kukaan kasvattaja tuskin edes edustaa puhtaasti ja ainoastaan yhtä tyyliä.Käytanössä kukin käyttää useata tyyliä,samanaikaisesti tai vaihtelevasti eri yhteyksissä.  


Autoritaarinen,aikuisjohtoinen kasvatus

Aikuinen kokee,että hänellä on ikänsä,elämänkokemuksensa ja asemansa perustella oikeus määrätä ja päättää siitä,mikä on lapselle hyväksi.hänellä on houkutus käyttää valtaans,johon pieni lapsi alistuu aikuisen suuremman koon,voiman ja kokemuksen edessä.Aikuinen uskoo myös,että han tietää,mitä lapse tulee tehdä kussaksin tilanteessa,ja han usein näyttää,Metin asia tulee tehdä.

 Lapselta ododetaan        sopeutuvaisuutta,kuuliaisuutta,velvollisuuksien täytämistä ja tottelevaisuutta.Aikuinen tekee päätoksiä kasvatettavan puolesta.Monestl tähän tyyliin liityvät nalkuttaminen,lapsen kielteinen arvosteleminen ja lapsen moittiminen tai syyttäminen joko suoraan tai peitellysti.Aikuinen ei aina itsekään ole tietoinen tästä tavasta:


"Taas lelut ovat keskellä lattiaa...
"Ikinä et osaa laittaa reppausi naulaan...
"Aina sinulle on jokin kadoksissa...


Autoritaarinen kasvattaja voi käytäytyä epä johdonmukaisesti ja laskeutua toisinaan pois aikuisen roolistaan lapsen toveriksi.Monesti han myös turvautuu esimerkiksi ongelmatilanteissa epäkypsiin ja lapsellisiin(huutamiseen,raivoamiseen)

Tällaista kasvatusta osakseen saanut lapsi ei hevin luota itseensä ja on hyvin herkkä kaikenlaiselle arvioinille.Han on kokenut usein itsensä nolatuksi tai nöyryytetyksi.Hänestä saattaa keityä alistuva,hiljainen tai kuuliainen ja ehkä aloitekyvytönkin.Jatka vasta holhoamaisesta saattaa seurata,ettei lapsi kehity itsenäiseksi.han saattaa olla pitkään riippuvainen vanhemmistaan mutta voi myös irtaantua rajusti kasvattajistaan ja kapinoida.Han ei myöskään vältämättä halua kasvaa aikuiseksi,ainakaan samanlaiseksi kuin vanhempansa eli kasvattajansa.Autoritaarinen kasvatus johtaa usein silmänpalvontaan.Lapsen käytäytyminen on tällöin ulkoista ja perustuu rangaistuksenuhkaan ja pelkoon enemmän kuin hänen omaan haluunsa toimia hyväksyttävästi.


Antaa mennä -tyyli

Antaa mennä -tyyli kehittyi,kun haluutiin päästä eroon autoritaarisesti,pahimmaillan lasta alistavasta ja lapsen itsetuntoa nujertavasta kasvatuksesta.Antaa mennä -tyylissa aikuinenluopuu kasvatus vastuutaan ja jäätää lapsen satunnaisten tekijöiden ohjattavaksi.Vanhemmat pidättäytyvät siis tietoisesti ohjaamasta lasta.Syynä voivat olla myös välinpitämätyömyys,vanhempien omat pulmattai vaikea elämäntilanne.Aikuinen luottaa lapsen omaan kykyyn ottaa asioitaselvää ja selviytyä kulloisestakin tilaanteesta.kasvatus toimii täysin lapsen ehdoilla.Lapsi saattaa tällöin kokea aikuisenvälinpitämättömaksi ja kärsiäkin siitä.Hän ei opi välttämättä hallitsemaan itseääntai tunteitaan. Han saattaa kekea itsensä turvattomäksi,ja han kaipa ja itsii säänöllisyyttä ja rajoja toiminnälle.Tämä rajojen etsiminen saattaa olla lapselle ja ympäristöllekin tuhoisaa.

 Tällaisen kasvatuksen saaneet lapset käytäytyvät ulkopuolisten mielestä huonosti,ja osaa ottaa toisia huomioon eivätkä sopeutua yhteiselämän välttämättömiin sääntöihin.


Lapsijohtoinen kasvatus

 Lapsijohtoisesta kasvatusksesta  voidaan puhua silloin,jos laåsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan.Lapsi pitää ohjat käsisään ja hyppyyttää kasvattajiaan.Vanhemmattoteuttavat hyvää tarkoittaen lapsen kaikki  toiveet eikä lapselle pääse keittymään noormaalia elämässä tarvittavaa turhautumien sietokykyä.Pienetkin vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat tällöin  lapsessa ahdistusta ja masennusta,joka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käytäytymisongelmina ja raivonpurkauksina.Kasvatus saattaa ilmetä myös ehdollisena toimentana, jolloin käydään kauppaa erilaisesta asioista niin,että tekemisistä seuraa korvauksia tai vastapalvelua.


Jos olet kiltisti,niin...
Jos nyt syöt nopeasti,niin pääset...
Kun viet roskat,niin saat....


Erityisesti 1960-luvulla puhuutiin summerhillilläisestä vapaasta kasvatuksesta.Usein vapaan kasvatuksen käsite tulkittiin väärin. Jos autoritaarisessa kasvatuksessa valitsee ankara kuri,jossa lapsella ei ole oikeuksia,hemmottevassalapsijohtoissa vapaassa kasvatuksessa,heillä onkaikki oikeudet.


Ohjaava kasvatus

Ohjaavassa kasvatuksessa aikuinen luottaa itseensä kasvattajana
mutta luottaa samalla myös lapseen.Han kuunteleeja ymmärtää lasta sekä pyyrkii motivoimaan lapsen toimimaan toivottavalla ja hyväksyttävällä tavalla.Aikuinen käyttää runsaasti aikaa keskusteluun ja vuorovaikatukseen lapsen kanssa.Han neuvoo ja perustelee.Hän kuntelee lasta aidosti ja on kiinostunut siitä,mitä lapse yritää viestittää.Hän vastaa lapsen lukemattomiin kysymuksiin ilman,että lapsen tarvitsee toistaa samaa kysymystä kymmenen kertaa.
Aikuinen antaa lapselle rajat ja selvittää,miksi jokin asia on kiellettyä tai vaaralista.kiellot perustellaan,ja aikuinen osoittaa oikeita menettelytapoja eitoivottujen tilalle.kielloissa pyyritään johdonmukaisuuteen,jolloin lapsi kykenee itsekin paremmin en nakoimaan tilanteita.Vuorovaikutuksessa aikuinen kohtelee lasta tasa-arvoisena mutta muistaa kuitenkinkoko ajan sukupolvien välisen luonnollisen eron.vaikeissakin tilantiessa kasvattaja pysyy aikuisena ja ottaa tarvittaessa aina vastuun.hän ymmärtää oman esimerkin tärkeyden kasvatuksessa.Aikuinen on malli inhimillissestä ihmisestä vikoinen,puuteineen  ja erehtymisineen.Vanhempian ilmaisutavat ovat esikuvia lasten omille ilmaisuille. lapsi voi oppia,että vaikka aikuinen om vihainen jostain hänen tekemisestään,hän ei ole huono tai kelvoton.Aikuinen hyväksyy lapsen,vaikkei hän hyväksyisikään kaikkea,mitä lapse tekee,tai pitäsikään siitä.


Ristriita-ja erimielissyytilanteissa pyritään lyötämään ratkaisu keskustelelemalla ja kuuntelemalla eri osapuolia.Ongelmiin haetaan ratkaisuja yhdessä ja lapselle annetaan mahdollisuus oppia itse ratkaisemaan pulmiaan.Jos lapsi ymmärtää ja hyväksyy perustelut,hän kokee ne turvallisiksi.Sopivat
perustelut ova myös johdonmukaisia ja sallivat lapselle riitävän toimintamahdollissuuden.yhdessä sovittujen sääntöjen ja menettelytapojen avulla lapsi oppii näkemäänsyyn ja seurauksen omassa käytöksessään ja oppii ottamaan muut huomioon.


kasvatus
 Kasvatukselle tarkoitetaan kaikia niitä valillisiä välittömiä toimia ja tekejoitä,joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan.kasvatukselle pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta.
Kasvatus on myös sosiaaliaatio,jossa yksilö kasvaa yhteisön(lapsi perheen ja hoitoryhmän,kouluikäinen koulun,vastavalmistunut ammattiryhmänsä)jäseneksi,mutta myös samalla yhteiskunnan jäseneksi oikeuksineen,vastuineen ja velvollisuuksineen.

kasvattaja

kasvattajaksi on vanhastaan määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. On myös ajateltu,että kasvattaja on aina kasvattettavaa vanhempi. Katsotaan, että oikeus lapsen kasvattamiseen syntyy aseman perusteella ja monien ammattien tai tehtävien mukana, aiemmin suurperheiden aikaan myös isovanhemmilla oli merkittävä välitön kasvattajan rooli.

Ihmisten lisäksi kasvattajaksi voidaan katsoa esimerkiksi luonto,harrastukset ja toverisuhteet. Kasvatukseen vaikuttavat myös media  ja se ympäristö sekä ne olot, joissa kasvua ja kasvatusta tapahtuu.